Tuntuu kuin olisin käynyt nuorennusleikkauksessa.
Mira Lahtinen on 31-vuotias turkulainen asiakasneuvoja. Ensimmäiset silmälasinsa hän sai yläasteelle siirtyessään.
Aika traumaattista oli jo koulun vaihto ja sitten siihen vielä teiniahdistuksen lisäksi ne lasitkin, Mira Lahtinen huokaa muistellessaan.
Miinusta laseihin laitettiin, aluksi vain hieman, mutta joka näöntarkastuksessa tuli himpun verran lisää. En viihtynyt laseissa lainkaan, vaikka aluksi tarvitsin niitä vain televisiota katsellessa ja koulussa taululle tiiraillessa. Lasit olivat aina liikaa, ja kun pitkän ruinauksen jälkeen vanhemmat suostuivat piilolasien hankintaan, käytin niitä kyllä ihan koko rahan edestä. Jossain vaiheessa silmät alkoivat kuitenkin kuivua liikaa ja lopulta oli pakko vähentää niiden käyttöä.
Ensimmäisen kerran mietin leikkausta, kun muutin parikymppisenä Turkuun. Yksi kaverini oli leikkauksessa käynyt ja oli uskomatonta, että hän näki ilman laseja. Leikkaus jäi mietteisiin, sillä lisää miinusta ropisi laseihin edelleen, kun kävin tarkastuksissa. Olin jostain lukenut, että leikkaus kannattaa tehdä vasta kun näkö on asettunut uomiinsa, Mira kertoo.
Kesällä 2007 etiskelin uusia muovisia pokia, mutta ne eivät enää minun nenälleni millään istuneet. Ajattelin, että en sitten halua enää lainkaan laseja. Kun tarkastuksessa todettiin, että näköni ei ollut enää muutamaan vuoteen muuttunut miksikään, sekään asia ei enää leikkauspäätöstä jarruttaisi.
Aloin miettiä leikkausta oikein tosissani ja kyselin leikkauksessa käyneiltä tutuilta mielipiteitä toimenpiteestä ja siitä, miten silmät ovat toimineet sen jälkeen. Netistä sain paljon tietoa leikkauksista ja onnistumisista, mutta ajattelin, että yksityiset henkilöt kertovat omista kokemuksistaan, ja kannattaa itse kysyä rohkeasti silmälääkäriltä asiantuntijan neuvoja, joiden mukaan päätöksen leikkauksesta voi sitten turvallisin mielin tehdä.
Laitoin dosentti, silmäkirurgi Minna Sandberg-Lallille sähköpostilla mieltäni askarruttavia kysymyksiä, ja hän vastasi niihin yksityiskohtaisesti. Näin sain oikean kuvan kaikista leikkaukseen liittyvistä asioista. Olin jo aikaisemmin kuullut tutuiltani hyvää Minna Sandberg-Lallin työnjäljestä, ja netistä tietoa etsiessäni törmäsin keskustelupalstoilla usein Minna Sandberg-Lallin nimeen, häntä kehuttiin siellä kovasti. Minna on mielestäni alansa ehdoton ammattilainen. Hänen asiantuntemuksensa, varmuutensa ja rauhallisuutensa olivat juuri niitä painavia syitä, joiden perusteella valitsin Turun Silmäexpertit. Minna on tehnyt monta vuotta leikkauksia erinomaisin tuloksin. Luottamus Minnaan heräsi jo ennen kuin olimme kertaakaan tavanneet. En olisi silmiäni kenenkään muun leikattavaksi uskonut kuin Minnan.
Leikkaus oli nopea ja helppo. Puristelin viltin alla hermoleluksi annettua palloa, katsoin tarkasti punaista valoa yläpuolellani ja odottelin, että Minna laittoi silmiäni kuntoon. Kokonaisuudessaan leikkaus sujui odotusten mukaan. Lähtöarvoni olivat oikeassa silmässä miinus 3,75 ja vasemmassa miinus 3,5. Tällä hetkellä näköni on kuin haukalla, oikeassa miinus 0,25 ja vasemmassa pyöreä nolla, Mira toteaa.
Sen lisäksi, että leikkaukseni onnistui mainiosti, sain alusta loppuun aivan loistavaa palvelua. Vastaus löytyi jokaisen kysymykseeni ennen leikkausta, leikkauspäivänä, sekä leikkauksen jälkeen. Turun Silmäexperttien ovesta on mukava astua sisään. Porukasta huokuu iloisuus. Näkyy, että siellä on upea de luxe jengi kasassa!
Riemua, jonka leikkaus on minulle tuonut, en pysty rahassa mittaamaan. Asia, joka varmasti on monen leikkauksessa käyneen mielessä liikkunut, on, että miksi en tehnyt tätä aikaisemmin? Itse olin asialle kypsä vasta nyt, kun leikkauksia on tehty jo paljon, laitteet ovat vuosien kuluessa kehittyneet entisestään ja tietoa onnistumisista myös pitkällä aikavälillä on olemassa.
Tuntuu kuin olisin käynyt nuorennusleikkauksessa. Näen kaikki asiat todellakin kuin aivan uusin silmin. Enää ei haittaa satoi tai paistoi, minä näen joka tapauksessa loistavasti, Mira Lahtinen riemuitsee. |  |
