Tulos ylitti odotukset
Silmälasit sain likitaitteisuuden korjaamiseen 9-vuotiaana, lääketieteen tohtori, silmätautien erikoislääkäri, silmäkirurgi Reijo Linnola kertoo.
– Laseilla korjattu näkö oli hyvä, eikä minulla ollut erityisongelmia. Piilolaseja käytin paljon lähes päivittäisten urheiluharrastusten vuoksi. Talvisin jääkiekko ja kaukalopallo olivat päälajeina. Opiskeluaikana olin freestyle-laskettelussa kilpaurheilijana. Viimeisen neljän vuoden aikana vuorikiipeily on ollut urheilulajina etusijalla.
– Ajatus silmien laserleikkauksesta tuli juuri vuorikiipeilyn seurauksena, koska vuorilla olin koko ajan piilolasit silmissä ja tämäkin olotila tuntui sankalaseihin verrattuna mukavalta. Mutta toisaalta, kun on kuukauden yhtämittaisesti vuorilla, on piilolasien vaihto siellä todella hankalaa. Yli kuukauden mittaisia kiipeilymatkoja olen tehnyt useita Argentiinaan Aconcagualle ja Nepaliin Ama Daplamille, Reijo Linnola kertoo.
– Toinen syy operaation tarpeeseen oli tietenkin presbyopia eli ikänäkö. Lähelle tarvitsin eri lasivahvuuden kuin kauaksi. Piilolaseilla toteutin itse ennen leikkausta monovision-ratkaisua eli jätin toisen silmän hieman likinäköiseksi (-1.0) ja käytin tätä silmää esim. kompassin ja korkeusmittarin lukemiseen. Lasik-operaatio tehtiin sitten näiden, toinen silmä -1.0 ja toinen +-0, tavoitearvojen mukaisesti. Tässä tavoitteessa johtava lääkärimme, silmäkirurgi, dosentti Minna Sandberg-Lall onnistui täydellisesti.
– Silmä- ja piilolasien hankaluus minulla ilmeni vaikeuksina saada sopivia progressiivisia laseja ikänäön myötä. Lähinäköalue eri lasivaihtoehdoilla jäi aina vajavaiseksi. Lisäksi silmälasit päässä leikatessa leikkausmikroskoopin näkökenttä jäi pienemmäksi koska silmät eivät lasien takia päässeet tarpeeksi lähelle mikroskoopin linssejä.
– Moottoripyörällä ajokin on nyt entistä mukavampaa ilman laseja, ne olivat hankalat kypärän alla. Näkö on monovision-ratkaisusta huolimatta hyvä kauas. Aurinkoisella ilmalla varsinkin kaukonäkö on erityisen hyvä, koska kirkas valo supistaa mustuaisen pieneksi ja syvätarkkuus lisääntyy. Tämä vaikuttaa etenkin lievästi likinäköiseksi jätetyssä silmässä. Silti myös pimeässä ajaminen ilman laseja on helppoa, Reijo Linnola iloitsee.
– Koska myös itse operoin Turun Silmäexperteillä, se tietenkin vaikutti lääkäriaseman valintaan. Mutta tärkeämpänä pidin Minna Sandberg-Lallin kokemusta ja hyviä tuloksia. Hänellä on myös vakuuttava seuranta omista potilaistaan, joiden operaatioita ja tuloksia hän on esittänyt Suomen silmäkirugisilla luentopäivillä. Komplikaatioriski vaikutti olevan hyvin pieni hänen tekemissään leikkauksissa.
– Leikkaustekniikka sinänsä on minulle erittäin tärkeä. Mutta etenkin leikkaavan silmäkirurgin leikkausta edeltävän tutkimuksen pätevyydellä on erittäin suuri merkitys. Siinähän päätetään kaikki leikkauksen keskeiset asiat. Jos on etukäteen mitattu potilaan silmät ja taittovirhe pieleen, on tuloskin huono. Kone ei voi virhettä poistaa.
– Olin leikkauksessa erittäin suurella uteliaisuudella, minua kiinnosti tietää, miltä tuntuu kun silmää leikataan ja miten laser näkyy. Leikkaus oli positiivinen kokemus. En halunnut esilääkitystä, jotta voisin paremmin havainnoida leikkauksen kulkua. Ei jännittänyt leikkausta lainkaan, Reijo Linnola naurahtaa.
– Tulos yllätti positiiseen suuntaan eli ylitti odotukset. Esimerkiksi tätä kirjoitan ilman laseja. Työssäni en ole tarvinnut laseja enää lainkaan, sitä en ollut odottanut. Käytännössä käytän laseja vain pitempään lukiessani ja tämän tiesin jo ennen leikkausta, koska en halunnut jättää kovin paljon miinusta lukusilmään. Monovision riittää hyvässä valossa myös lehden lukemiseen. Aivot sopeutuvat monovisioniin aina vain paremmin ajan kuluessa, nyt en enää mieti kummalla silmällä katson ja mille etäisyydelle. Hyvien tulosten innostamana lähetin jo aikuisikään ehtineen poikani Minna Sandberg-Lallin hoitoon, taittovirheen korjausleikkaukseen. |  |
